Queen, Bohemian Rhapsody

Kävin katsomassa Queenin elokuvan 4.11.2018, eli 2 päivää ensi-illan jälkeen. Queen on legendaarinen yhtye, ja elokuva myös näytti sen. Elokuvan katsoja pääsee nauramaa, itkemään sekä rakastumaan. Queen onnistui loistavasti sekoittamaan eri musiikkityylejä yhteen, muttei helpolla päässeet. Elokuva kuvaa kuinka vaikeaa musiikin tuotto voi olla, sekä vie katsojan syvälle henkilökohtaiselle tasolle Queenin elämässä.  

Nimi: Queen, Bohemian Rhapsody 

Ensi-ilta: 2.11.2018 

Pääosat: Rami Malek (Freddie Mercury), Lucy Boynton, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello, Aidan Gillen, Tom Hollander, Allen Leech ja Mike Myers 

Ohjaaja: Bryan Singer 

Käsikirjoittaja: Anthony Carter 

Kesto: 120min 

Tuottaja: 20th Century Fox,New Regency, GK Films, Queen Films 

Elokuva sai täystyrmäyksen Helsingin Sanomien Leena Virtasen arvostelussa. Hänen mukaansa se kadotti mahdollisuutensa loistavaksi elämäkertaelokuvaksi. Päähenkilöllä ei ole juuri mitään tekemistä esikuvansa kanssa, ja elokuva keskittyy epäolennaisuuksiin, kuten Mercuryn hampaisiin. Kritiikkinsä loppupuolella Virtanen kysyy: ”Miten vielä 2010-luvulla voi olla niin vaikea kertoa homomiehestä ilman heteropehmennystä?”  

Variety-lehden kriitikko Owen Gleibermanin mukaan elokuva oli katsottava kurkistus Queenin vaiheisiin, mutta elokuva on siinä asemassa, että olisiko se ylipäätään tehty (Malekin esitystä Mercurynä hän tosin kuvailee nahka-asuun pukeutuneena riikinkukkona, joka vapaana tuo esille elämänvoimaansa erityisesti elokuvan huippukohdassa). The Guardianin Steve Rosen antaman kahden tähden arvion mukaan Malekin esitys on loistavaa, mutta elokuva ei anna paljoa tunnetta edelläkävijänä musikaalisessa aikamatkassa. The Mirror -lehden Chris Hunneysett kehui elokuvaa siitä, että se sallii Queenille Mercuryn elämänkuvauksen kautta kutsua itseään lipunmyyntisuosion mestariksi, ja suositteli elokuvan katsomista hyvällä äänenlaadulla. 

Minun mielestä elokuva oli erilainen, kuin muut elämänkerta elokuvat. Elokuva vie katsojan bändin ongelmien keskelle, sekä henkilökohtaiselle tasolle. Elokuvassa seurataan hyvin paljon Freddietä, joka on olennaista. Mutta tuntui, että muut bändiläiset jäivät hänen varjoon. Elokuva on menestys, mutta siitä puuttuu jotain. Elokuva ei keskity tärkeisiin asioihin, kuten muihinkin bändin jäsenistä. Freddie sooloili paljon, joka johti ongelmiin. Elokuvassa on paljon hyvää, sekä hieman turhaa.  

Emma 8B