Täällä Pohjantähden alla, Lahden kaupunginteatterissa 22.3.-18

Oma kokemus  

Esitys kiinnitti huomiota erityisesti kansalaisten väliseen eriarvoisuuteen, poliittiseen kahtiajakoon sekä historiallisiin tapahtumiin Venäjällä. Näytelmä toi hyvin esille, mitä nämä arkielämässä ja käytännössä tarkoittivat; esimerkiksi Koskelan Jussi raivasi lapioineen suota saadakseen paikan mökilleen, mutta myöhemmin osa parhaasta maasta haluttiin siirtää pappilan omistukseen.  

Juoni ja aihe  

Teos alkaa 1880-luvulta ja seuraa tavallisten suomalaisten ihmisten elämää tsaarin vallan alla 1918 sisällissotaan saakka. Esityksen alussa Koskelan Jussi raivaa suota saadakseen rakennettua sinne talon. Myöhemmin hänellä on myös kolme poikaa, joiden elämää seurataan. Esityksessä nähdään myös maanomistuskiistoja, historiallisia tapahtumia sekä kansan jakautumista valkoisten suojeluskuntiin ja työväen punakaarteihin.  

Henkilöt  

Keskeisessä asemassa on Koskelan perhe, joiden lisäksi tapahtumissa nähdään muita torppareita ja pappilan väkeä. Torpparit ovat ahkeria työntekijöitä, raatavat aamusta iltaan ja yrittävät lyhentää työpäiväänsä 8 tuntiin. Tästä seuraa hankaluuksia, sillä pappilan väki, joka omistaa torppareiden maat, yrittää kasvattaa tulojaan.  

Näytteleminen   

Esityksessä kiinnitettiin paljon huomiota puhetyyliin, sillä se kertoi tuohon aikaan paljon roolihenkilön taustasta. Esimerkiksi venäjää äidinkielenään puhuva puhui suomea murtaen ja torpparit kailottivat usein asiansa suoraan kovalla äänellä. Näytteleminenkin toi hienosti esiin, ketkä olivat työläisiä ja ketkä hienompaa väkeä.  

 Se, että lähes kaikki näyttelijät olivat lavalla koko esityksen ajan, vaikeutti välillä mukana pysymistä, sillä monella näyttelijällä oli toinenkin rooli. 

Puvustus ja lavastus  

Lavastus oli aika yksinkertainen ja ehkä hieman irrallisenkin oloinen, vaikka suo olikin hyvin mukana alussa, myöhempien kohtausten miljööt jäivät osittain epäselviksi.  

 Puvustus vaikutti onnistuneelta ja aikaan sopivalta. Lisäksi se toi hienosti yhteiskuntaluokkien eroja esille. 

Äänet  

Loivat elävyyttä ja antoivat lisää tietoa miljööstä. Luonnon ääniä oli käytetty kivasti hyödyksi.  

Lisäksi musiikki ja laulaminen toivat mukavaa lisäväriä esitykseen.  

Rytmi  

Kohtausten rajoja oli välillä vaikea erottaa, mutta pääasiassa kohtaukset vaihtuivat kohtalaisen nopeassa temmossa. Tämä johtunee kirjan pituudesta, jolloin käsikirjoitusta tehdessä kohtauksia pitää tiivistää.  

Saana